Tällä viikolla Penalla on ollut 3 kenttäratsastuspäivää, 1 tosi kevyt maastokävelypäivä, yksi kokonaan vapaa ja yksi juoksutuspäivä.
Eilen oli juoksutuksen vuoro, ajatuksena työstää laukkaa. Sain lainaksi juoksutusvyön ja kumichambonit ja niistä oli kyllä iso apu. Laukka alkoi pyöriä paremmin kunhan poni ensin lämpeni. Pena jää mielellään sekä selästä että liinasta käsin tikuttamaan pikkusievää askelta josta puuttuu eteenpäin vievä draivi kokonaan. Tämän vuoksi olenkin keskittynyt nyt tosi paljon siihen, että poni liikkuisi omalla moottorilla eteenpäin. Luulen että osasyyllinen on kengättömyys, Pena on hieman varovainen jaloistaan ja saattaa jännittää liukastumista tai epätasaista pohjaa. Kengittäjä on tulossa muutaman viikon päästä, silloin laitetaan Pentillekin popot alle niin ehkä pito paranee.
Viime kerralla selässä ollessani laukka oli tosi vaikeaa. Ei tahtonut nousta, ja jos nousi, tuli pari paikalleen jäävää tönkköä askelta ja hillitön pukki. Jouduin laukkuuttamaan enemmän kuin olin suunnitellut, jotta sain edes pari nostoa joiden jälkeen poni lähti laukkaamaan eteenpäin paikallaanpomppimisen sijaan. Lopuksi poni oli parempi, joten suunnittelin lukujärjestykseen seuraaville päiville vapaan ja sitten tuon liinatyöskentelyn, ja vasta tänään menin uudestaan selkään.
On tosi kiva huomata, miten nopeasti nuori hevonen oppii ja prosessoi asioita! Tänään laukka oli huikean paljon parempaa kuin viimeksi. Nousi molempiin suuntiin ilman puolen kentän kiihdytystä ja pysyi yllä ja eteni! Ja mikä parasta, ei ainuttakaan pukkia. Olin niin iloinen, onneksi kukaan ei ollut näkemässä kun laukkasin kevyessä istunnassa löysillä ohjilla suu hymyssä ja kehuin ja silittelin Penaa minkä ehdin. Se kulkee sittenkin!
Laukkaamisen lisäksi tämän päivän agenda oli eteenpäinpyrkimyksen löytäminen ravissa. Ratsastin vain suuria ympyröitä kevyessä ravissa ja hain sopivan reipasta tahtia. Pena oli hyvin kuulolla ja alkaa jo reagoida tehokkaammin eteen kun pyydän. Työstin ihan lyhyet pätkät molempiin suuntiin harjoitusravia ja temponlisäyksiä - ei niinkään ajatuksena teknisesti oikein suoritettu temponlisäys, vaan se, että poni olisi kuulolla ja reagoisi nopeasti. Mutta Penaponi yllätti pysymällä matalassa muodossa ja todella venyttämällä askelpituutta, ei vain kiihdyttämällä vauhtia lyhyellä askeleella. Hienoa!
Loppukäynnit tehtiin ensimmäistä kertaa yksin ilman avustajaa radan ympäri. Ei ongelmia. Tänään uskon hyvin vakaasti siihen että Penasta tulee vielä hieno ratsuponi!
Tällä viikolla myös satuloimisessa on edistytty, protestointi vähenee koko ajan. Mielestäni satula on myös pysynyt oikealla paikallaan aika mukavasti, ainakaan häntäremmi ei vingu ja soi kun lopetetaan. Varmasti suuri merkitys on myös Penan rentoutumisella, nyt se ihan todella alkaa jo olla aika normaalin rento alusta saakka eikä koko ajan kyttää ja jännitä satulan ja kuskin painoa selässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti