Penaponi

maanantai 21. toukokuuta 2018

Mr. Mallorca koulukisoissa

Käytiin sunnuntaina harkkakisoissa. Jotka sattuivat olemaan naamiaiskisat. Eipä muuta kuin asua niskaan ja radalle!

Tässä meidän panos.
Harmillisen harva oli kehdannut irrotella pukukoodissa. Jos mennään naamiaiskisoihin niin eikö ne valkoiset housut ja huovat voisi silloin jättää kotiin ja koittaa keksiä jotain muuta?

Ratsastin luokat heB:3 ja heA FEI:n CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma, joka oli Penan ihka eka helppo A! Jännitti, ei niinkään enää Penan käytös sillä siitä on tullut ihmeen fiksu, vaan ihan jotenkin koko se kisaaminen. Nyt olen viisastunut sen verran että tiedän kahden luokan taktiikan olevan hyvä Penalle, mutta etenkin minulle itselleni. Ekan luokan ajoin reittiä nätisti ja säntillisesti, mutta vähän sillä moodilla että tulee mitä sattuu tulemaan.

No sattui tulemaan ihan mallikasta: helposta B:stä 67,272% ja kakkossija! Olihan se aika vänkää olla kunniakierroksella oman hepan kanssa.

Mutta kun jännityskupla oli puhkaistu, pääsin toiseen luokkaan jo ihan ratsastamaan. Verryttelin niin että Pena ihan oikeasti tuli hyväksi. Kunpa olisi teleportti jolla voisi samantien siirtyä suorittamaan rataa kun hevonen on hyvä! Ajoituksessa on paljon petrattavaa, mutta joka tapauksessa pääsin heA-radalle hyvällä fiiliksellä ratsastamaan ja vaikuttamaan. Tuo on lempeä, sujuva ohjelma, jossa ei ole muita temppuja kuin vastalaukat ja nekin täyskaarron kautta suoralla uralla (näistä peräti 8,0 molemmista!). Mainittavimmat rikkeet tulivat pysähdyksestä jossa Pena ennakoi peruutusta (5,0), itse peruutuksesta jota tarttis harjoitella jotta Pena ei peruuttaisi kättä vasten suu auki sulavasti kuin pakastettu kyy (5,0) ja todella harmillisesti lisätystä käynnistä johon tönäisin puolikkaan raviaskeleen (4,5). Myös keskikäynti jäi töpöksi (5,0).

Kokonaisuutena tämä heA oli erinomainen eka heA, ja vaikka nämä olivat harjoituskisat, pidän tuomarin näkemystä ihan relevanttina. Sain hyvän tsekkauksen siihen missä mennään reeneissä: molempien ohjelmien loppukommenteissa kiiteltiin tasaisuutta, tahtia ja tarkkuutta, mutta toivottiin lisää kantovoimaa, parempaa liikettä läpi selän ja rohkeammin keskiaskellajeja (A:ssa, tuossa heB:3 ei niitä olekaan). A:n prosentit 64,347% ja sijoitus jossain luokan keskivaiheilla (12 starttia).

Analyysiosuus: Kantovoima-asia, aivan tosi. Puutteelliset keskiaskellajit, aivan tosi. Penalla ei ole luonnostaan liikettä, ja kun se jännittyy, se vähäinenkin liike häviää. Vaikka se näennäisesti oli tuolla rento ja ratsastettavissa, se ei todella tarvitse kuin rippusen kireyttä niin irtonaisuus ja venyminen menee miinukselle. Ja tällaiselle epäliikkujalle kuuma keli yhdistettynä melkoisen pehmeään, upottavaan pohjaan syö ponnun tehokkaasti.

Yksi asia joka hiukan on vaivannut minua, on Penan tämäkeväinen aavistuksenomainen kuivakkuus. En tiedä onko kyse optisesta harhasta kun olen tuijotellut Sulon pirttipöytäläskiselkää vai mistä johtuu, mutta minusta Pena on hukannut selästä lihasta. Toisekseen se on vaihtanut karvaansa epätyypillisen hitaasti ja on siis vieläkin melko turjake (omalla vähäkarvaisen asteikollaan). Eikä sille oikein maistu heinä eikä edes mash, joka yleensä on ollut sen herkkua. Toki laidunruohon himo on näin keväällä tärkeysjärjestyksessä nro 1, mutta en voi välttyä ajattelemasta, onko se kipeä jostain. Niistä hampaistaan?? Karies??

Summa summarum: Olen todella iloinen ja tyytyväinen kisareissuun. Ihan huippua! Pena oli superkiva ja omaankin tekemiseeni olen tyytyväinen. Minun viimeisimmät starttini ovat kuitenkin olleet v. 2016 koulun hevosilla, ja Penalla... herttinen, piti ihan blogista tarkistaa, ja olen kisannut Penalla viimeksi itse ratsastaen v. 2013!! Ohopsanssaa. Silloin mentiin heC 59% tuloksella. Oi voi. On tässä sitten kai jotakin tehty edes sinnepäin oikein kuluneina vuosina, vaikka kotona vaan onkin turattu. Ja kävihän Pena viime kesänä Roosan kanssa kisaamassa kun minä olin vauvavatsatankkeri. Mutta silti. Jäi niin hyvä mieli, että taidanpa vähän selailla kisakalenteria lisää...

Loppuun vielä A:sta video joka on huojuva, kaukaa kännykällä kuvattu ja johon piti laittaa joku tilulilumusiikki koska en osannut mykistää ääniä ladatessani videota suoraan puhelimesta. Kaikki kunnia kuitenkin miehelleni joka sai videosta näinkin selvän vahtiessaan samalla vauvaa ja yrittäessään pitää esikoisen aisoissa.


8 kommenttia

  1. Onnittelut hienoista suorituksista!
    Sitä kuivakkuutta on huolestumiseen asti esiintynyt omillakin hevosilla. Lihasköyhyys meillä selässä on ihan ymmärrettävää, kun piiiiiitkä tauko kaikessa tekemisessä takana. Nyt ollaan liikuttu jo useita kuukausia ja jotain muutosta on havaittavissa lihasten osalta. Uskon vahvasti, että kesän aikana tulee tapahtumaan muutoksia hevosen ulkomuodossa, kunhan nyt nämä kaikki suunnitellut muutokset saadaan toteutumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista, ja kuivakkuushommista tuossa uudemmassa postauksessa tulikin enemmän! Mukavaa että saat hevosten olosuhteita korjattua parempaan suuntaan, niin ettei tarvitsisi olla huolissaan niistä.

      Poista
  2. Kiva nähdä ratsastusvideota ja hienoa, että kisat menivät hyvin! Hauskan näköinen tuo hattu videossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mä olen välillä pitänyt tuota hattua päässä täällä kotonakin :D Jotenkin kiinnyin siihen vähäsen!

      Poista
  3. Onnea starteista ja kisamenestyksestä!
    Minä pistäisin tuon pienen lihasköyhyyden ja hitaamman karvanvaihdon talven kevyemmän liikutuksen piikkiin - sillä nimittäin on iso merkitys karvanvaihtoon montako kertaa viikossa hevonen hikoilee vai hikoileeko lainkaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se varsinainen kevyempi kausi ajoittui kuitenkin aikaan ennen joulua, kevätpuolella Pena liikkui jo kohtalaisen normaalisti. Ei ehkä runsaasti, mutta meillä on tässä ollut näitä sitä-ja-tätä -vuosia useampi :D

      Poista
  4. Hienosti menee! Pena on vallan seestynyt nykyään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Yksi ystäväni moittii Penaa jo tylsäksi kun se ei juuri Penaile missään. Tosin kyllä sillä kisapaikalla hurjasti puntti tutisi kun piti siirtyä metsätietä pitkin verryttelystä varsinaiselle kisakentälle ja siellä puskissa tarhasi PONEJA. Ja oli OJIA. Ja KIVIÄ. Ihan piti melkein kyykkyyn mennä kun niin pelotti. Mutta se tokenee järkytyksestään nykyään ja palaa ratsastettavaksi, mikä on aika kivasti elämää helpottava tekijä.

      Poista