Penaponi

maanantai 14. elokuuta 2017

Taas mentiin

Kuten uhosin, pikkukisaturneemme ei jäänyt yksiin harjoituskisoihin vaan tiemme vei (edellisen menestyksen innoittamana, toki) seuraaviin karkeloihin heti saman viikon sunnuntaina. Yhdistetyt este- ja kouluharjoituskisat taas mukavan lyhyen matkan päässä, joten ilmoitin Penan ja Roosan 50 cm esteluokkaan ja pienestä nurinasta huolimatta myös he B:3 -luokkaan.



Treenit vedettiin löysin rantein - yksi huilipäivä edellisten kisojen jälkeen, lähinnä siksi ettei muumiksi paisunut omistaja vaan jaksa kaikkea. Sitten ohjasajoin yhtenä päivänä ja totesin että suoruuden eteen saa tehdä maasta ihan yhtä paljon hommia kuin selästäkin. Roosa kävi ratsastamassa kerran, mentiin kouluohjelma läpi kahteen kertaan ja lähinnä taottiin kuskin päähän nelikaarisen sijoittelua. Helppo B:3 on aika tylsä pitkän radan ohjelma ilman keskiaskellajeja (käyntiä lukuunottamatta) joten sinällään harjoittelua se ei vaatinut kun Roosa on sitä startannut aiemminkin. Ja Penan käytöksen varaan jäi kaikki onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuudet. Ihan viimeisen voitelun kisoja edeltävänä lauantaina suoritti jälkikasvuni, josta on tämän kesän aikana kuoriutunut todellinen hevostyttö! Joka päivä pitäisi Pena hakea harjattavaksi ja kavioiden puhdistukseen (!!), ja nyt myös ratsastamisen makuun on päästy.

Sitten itse kisapäivään.

Meillä oli huippureissu, kaikki sujui tosi lutvikkaasti, Pena oli viisas ja helppo käsitellä. Täytyy siis korostaa että reissussa meitä oli minä, liki viimeisilläni raskaana, Roosa, ja 3,5-vuotias tyttäreni. Aikataulumme oli laadittu sillä lailla fiksusti että luppoaikaa ei ollut mutta ei tullut kiirekään.

Esteluokka oli ensin. Kahdeksan hypyn yksinkertainen rata, värikkäät puomit ja johteita. Pena meni yli kaikista?! Jännittynyt se oli, pohkeen takana eikä hyvää rytmiä löytynyt, Roosakin ratsasti todella varmistellen. Penaan ei voi hirveästi laittaa painetta eteenpäin, koska silloin se vielä todennäköisemmin töppää esteelle, ja jos se jännittää, se ei itsekään hae sujuvaa, etenevää laukkaa vaan jää pupulaukkaamaan paikalleen. Yksi pudotus tyyliarvosteluluokassa tiesi neljää miinuspistettä, ja tällä tuloksella sija oli 5/5. Mutta oltiin molemmat, ratsastaja ja minä tyytyväisiä Penaan. Sen elämän toinen esterata kisatilanteessa ja se meni yli kaikista, aivan super tälle hevoselle!

Koululuokan alkuun oli sen verran aikaa, että ehdittiin rauhassa vaihtaa koulusatula ja käydä vessassa. Sitten ihan lyhyesti ravia verryttelykentällä ja sen jälkeen Roosa ja Pena saivatkin jo mennä valmistautumaan itse kisakentän ulkopuolelle. Rataa sai kiertää ulkokautta suoritusten aikanakin ja siinä mahtui hyvin tekemään verkan loppuun. Loivaa avoa kaikissa askellajeissa ja pelottavuuksien esittely kaikista mahdollisista suunnista. Sitten radalle. Pena näytti ok:lta, tuntui kuulemma tosi jännittyneeltä, mutta siitä huolimatta se liikutti jalkojaan ja selkäänsä ihan kiitettävästi, oli ainakin jonkin verran tuntumalla eikä sillä ollut panikoitunutta ilmettä vaan se teki kuuliaisesti mitä pyydettiin. Ja meni ihan joka nurkkaan!

Laukkavoltilla

Ohops, vähän kantaten kulmassa

Lyhenee, lyhenee...

Käyntiä

Lopputervehdykseen matkalla

Hienot!

Todistettavasti on oltu tuomarin auton edessä tervehdyksessä!
Kun kuultiin tulokset, 65,227% ja siinä vaiheessa luokan toiselle sijalle, oltiin tosi tyytyväisiä ohjelmaan ja prosentteihin, mutta ei uskottu toisen sijan pysyvän. Luokassa oli kymmenen lähtijää ja minulle useampi tuttu ratsukko, joiden osasin odottaa tekevän tyylikkäät suoritukset. Suoritettiin loppukeventelyt, hevosen purkaminen, peseminen ja koppiin lastaaminen. Kuunneltiin väliaikatuloksia ja edelleen toisena! Jäljellä oli kaksi ratsukkoa joiden suoritukset mentiin katsomaan. Tosi tyylikkäät radat ja olin aika varma että molemmat pyyhkäisevät Penan ohi ja jäädään neljänsiksi, ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Vaan väärässä olin. Pena ja Roosa pitivät kakkospaikkansa loppuun saakka ja niin Roosa pääsi kunniakierrokselle, tosin ilman hevosta.

Huikeeta! Olen soikeana onnesta!




Kamerani huusi akkua koko ajan joten en uskaltanut videoida koko rataa. Yritin ensin ottaa pari kuvaa mutta ne olivat onnettoman epätarkkoja. Loppuradan päädyin videoimaan, jäi sentään jotain liikkuvaa kuvaa muistoksi.

En osaa pukea sanoiksi sitä ylpeyttä jota koen Penasta. Se on (jälleen) ylittänyt kaikki odotukseni fiksulla käytöksellään. On se vaan!

PS. Kun ähkin ja puhkin ison mahani kanssa Penalle kuljetussuojia jalkaan kisapaikalla, viereisen auton kuljettajarouva sanoi: "Meinasin tässä ruveta valittamaan kuinka sattuu selkään, mutta kun katson sinua siinä niin enpä taidakaan sanoa mitään!"

17 kommenttia

  1. Hienoa Pena! Onnittelut teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitos :) Nyt me taidetaan jäädä äitiysvapaille näistä pikkukisoistakin. Tai toisaalta, mahdun mä vielä ratin ja penkin väliin joten vannomatta paras.

      Poista
  2. Onnea teille kaikille! Hieno hevonen ja varmasti paras palkinto kun tietää, että on eloisa ja herkkä niin tämänkaltaiset onnistumiset merkitsevät omistajalleen paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Iloitsen kun näen tässä herkkämielessä kypsymisen merkkejä (kröhöm, kypsässä 11 v iässä...). On ollut tosi turhauttavaa kaikin keinoin koittaa vakuuttaa hevoselle ettei ulkopuolinen maailma olekaan niin vaarallinen, ja silti se on härvännyt itsensä ihan yli. Näillä reissuilla Pena on ollut LÄSNÄ. Se on iso saavutus se.

      Poista
  3. Onnea!! Hienolta näyttää. :)

    VastaaPoista
  4. Jee, hieno kisareissu teillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein mainio! Ja vaikka ei olisi sijoituttukaan niin tällainen habitus hevosessa ja suoritus radalla olisi joka tapauksessa saanut minut yhtä onnelliseksi.

      Poista
  5. Tosi mahtavaa! Pena näyttää niin hienolta ja lunkilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja aattele, viimeisin Penan visiitti tuon tallin kisoissa kolme vuotta sitten päättyi hylkyyn alkutervehdyksessä, kun hevonen ei mennyt siitä mihinkään (paitsi pyrki takajalkapiruetilla pakoon). Silloinkin oli varakuski selässä kun olin juuri jakautunut. Nyt olin eniten otettu siitä että Pena meni tuomaripäätyyn :D

      Poista
  6. Moikka! Pitkästä aikaa löysin minun mielestä oikeasti tosi kiinnostavan blogin!
    Olen tässä tutustunut blogiisi ja lukenut tekstejäsi aika paljon ja minulle tuli mieleen, että mikäli päättelin oikein, oletko joskus pitänyt jonkinlaista tallia vieraille hevosille? Olen kiinnostunut hevosalan yrittäjyydestä ja juurikin esim. täysihoitotallipaikkojen tarjoamisesta, joten jos on ok kysyä, kysyisin että miksi lopetit sen toiminnan? Millainen talli sulla oli? Mitä hyviä ja huonoja puolia työssä oli? Voisitko joskus harkita uudelleen tekeväsi tämänkaltaista toimintaa?
    Terveisin Katja, innostuneena jään seuraamaan blogiasi ja tähän postaukseen liittyen: Onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys ja tervetuloa mukaan seuraamaan!

      Olin talliyrittäjä viisi vuotta. Asutaan tilalla edelleen, mutta vieraat hevoset laitoin pois reilu kaksi vuotta sitten. Nyt mulla on kymmenpaikkaisessa tallissa vain kaksi "omaa" asukasta (+ kesäaikaan pari laiduntajaa). Syitä lopettamispäätökseen en täällä blogissa sen ihmeemmin avannut vaikka lopettamisesta aikanaan kerroinkin, mutta eivät ne salaisuuksia ole: kannattavuus ja oma jaksaminen ja jonkinlainen järkiintulo oman kotirauhan suhteen. Sillä tapaa olen inhorealisti, että jos joku minulta kysyy, pitäisikö ryhtyä talliyrittäjäksi niin sanon suoraan ja empimattä EI. Työmäärä suhteessa siitä saatuun palkkioon on järjetön, lisäksi omassa pihassa jatkuva asiakasralli on uuvuttavaa. Sen uuvuttavuuden ymmärtää vasta kun toiminnan lopettaa. Ja minulla sentään oli kaikkinensa ihanat asiakkaat kaikki ne vuodet!! Tallinpidosta ei jää viivan alle yhtään mitään, ja mitä pienemmästä yksiköstä on kyse, sitä selvemmin se on toisten hevosenpidon rahoittamista ja mahdollistamista. Joka muuta väittää, ei osaa tai uskalla laskea/sälyttää joitain kuluja jonkun muun syyn varjolle/saa varsinaisen leipänsä muusta hommasta eikä ole niin kiinnostunut tallinpidon realistisista luvuista.

      Nyt olen jälleen yrittäjä hevosalalla, mutta toimintani on nykyään opettamista ja valmentamista, ja kotini olen rauhoittanut kokonaan. Tallinpitoon en enää ryhdy. Lopettamispäätöstäni ei ole katunut kertaakaan.

      Sinulle vinkiksi: KUUNTELE kokeneita yrittäjiä ja suhtaudu heidän puheisiinsa sanatarkasti. Naurahtaen sanotaan että eihän tästä oikein käteen mitään jää, ja että tämä on elämäntapa. Ja että hyviä tuuraajia on vaikea saada, ja eihän tästä ikinä oikein mihinkään lomalle ole mahdollisuutta lähteä. Riisu se kevyt huumori pois ja mieti oikeasti mitä sanottiin. Työstään voi tykätä ja vuosien jälkeen ei ehkä osaa ajatella tekevänsä mitään muutakaan, mutta se ei pyyhi negatiivisia puolia pois. Ja laske. Ja laske ammattilaisella ja kuuntele mitä he kertovat. Joka asiaa ei tarvitse kokeilla itse eikä itseään ei kannata pitää sinä poikkeuksena jolla homma toimiikin... Tämä todellakin kokemuksen syvällä rintaäänellä.

      Poista
    2. Kiitos suorasta ja rehellisestä vastauksesta !

      Poista