Penaponi

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Vaahtokylpyä, dressagea ja ohjasajoa

Pena tuli hieronnan jälkeen hieman paremmaksi ratsastaa. Vinous ei ollut kadonnut niin kuin ei odotettukaan, mutta tuntui että sen sai nopeammin ja vähemmällä työllä jumpattua suoremmaksi. Saman kävi toteamassa lainakuski Roosa, kun pidin hänelle ja Penalle loppuviikosta koulutunnin. Kiropraktikon sain sovittua vasta heinäkuulle, joten voi olla että hieronta kannattaa vielä uusia ennen kiropraktikon käsittelyä.

Ollaan rassattu Penan mukavuusalueen reunoja sillä, että meillä on ollut ratsastuksessa seuraa. Naapuri käy meidän kentällä suomenhevosineen, ja kun he saapuvat traikulla pihaan, menee Penalle hetkellisesti kuppi ihan nurin. Mutta aika mainiosti se pääsee yli järkytyksestään ja pystyy kentällä toimimaan liki normaalisti vaikka ei olisikaan siellä yksin.

Olen vielä itsekin ratsastanut Penaa, mutta vieraiden hevosten ratsastukset taisivat loppua tähän viikkoon. 25. raskausviikon maha on jo melko komea eikä enää tunnu siltä että haluaisin nousta vieraiden selkään. Itse ratsastaminen ei ole aiheuttanut huonoja tuntemuksia, mutta pää alkaa jarruttaa vastaan. Ja kehoa tulee kuunnella! Penan ratsastamisesta en ota paineita, teen sen minkä teen, en ota hölmöjä riskejä ja pidän kynnyksen matalana lopettaa kesken jos siltä tuntuu. Nyt olen ollut Penan selässä kerran-pari viikossa. Alan olla jo niin painavakin että kohta alan sääliä Penaa taakankannossa... Mutta ratsastaminen hoitaa korvienväliäni niin hyvin, siinä saa keskittyä tekemiseen ja unohtaa kaiken muun, saa liikuntaa ja hyvän mielen. Työnnän haikeutta mielestäni sivuun, en haluaisi taukoa ratsastukseen mutta yritän muistuttaa itseäni, että nyt keskityn olemaan Penan kanssa muilla tavoin. Ja toisaalta on aika avartavaa katsoa hevostaan toisen ratsastamana ja tajuta, että onkin itse saanut vietyä sen aika pitkälle.

Tänään kokeilin pitkästä aikaa ohjasajaa Penaa. Ja sepä olikin mukavaa! Tarvitsen vain pidemmät ohjat siihen hommaan, ihan oikeat ohjasajo-ohjat. Nyt olen käyttänyt nylonisia ajo-ohjia, mutta niiden kanssa joutuu aika tavalla kiirehtimään itsekin. Enkä enää liiku ihan niin sulavasti kuin ennen!

Lyhyen ohjasajon jälkeen Pena pääsi/joutui pesulle. Ja kylläpä siitä irtosikin likaisenväristä vaahtoa kun kumisualla oikein pyörittelin!



Pesun jälkeen olisi tietenkin pitänyt päästä heti laitumen portin savikohtaan pyörimään, mutta seisoin kieltämässä. Pena piehtaroi noin viisitoista kertaa jossain muualla ja nakkeli mielenosoituksellisesti niskojaan kun ajoin sen aina kauemmas parhailta apajilta.



Illalla ahkeroin vielä Sissen saippuapesuun. Nyt on keväthuollot tehty ja talven möhnät pesty nahasta pois.

7 kommenttia

  1. Meidänkin punarautiaalta tulee happamia silmäyksiä kun akka itse jää seisomaan portin viereen perustettuun spaa-kylpylän parhaimpaan mutakuoppaan (kuivunut toki, mutta yhtä kaikki..).

    VastaaPoista
  2. Hei! Osaisitko antaa vinkkejä kuolainvalintaan? Hevoseni on 15-vuotias lv-ruuna, jota olen ratsastanut vasta vähän aikaa. Olen nyt käyttänyt lähinnä kuolaimettomia (lg ja hackamore), mutta haluaisin ehkä välillä ratsastaa myös kuolaimen kanssa, jos löydän kuolaimen joka on hevoselleni miellyttävä. Olen muutamia kertoja ratsastanut jollain "ihan perus", aika paksulla kolmipalakuolaimella ja suoralla synteettisellä kuolaimella, nämä eivät sovi hevoselleni ollenkaan. Heti, tallin käytävällä, kun hevonen saa kuolaimen suuhunsa, alkaa armoton venkslaaminen, hevosen suu on vaahdossa jo kun pääsemme kentälle. Venkslaaminen jatkuu koko ratsastuksen ajan, vaikka hevonen rentoutuisi, kuolainta pitää silti pureskella ja suuta aukoa.
    Musta tuntuu, että nuo kuolaimet ovat jo siitä syystä hevoseni mielestä ikäviä, koska ne eivät kunnolla edes mahdu sen suuhun. Hänellä on siis pieni suu. Eli tarvitaan pieni (ohut) kuolain. Toiseksi, musta tuntuu että ainakaan tuo suora kuolain ei sovellu hevoselleni koska se ei "mukaudu" tai asetu oikein mitenkään suuhun, se vain on sellainen epämääräinen mötikkä suussa. Todennäköisesti hevoselleni sopisi siis kuolain joka mahdollisimman hyvin mukautuisi ja asettuisi "huomaamattomasti" suuhun. Musta tuntuu myös että hevoselleni olis tärkeää että hän nimenomaan voisi, hmm mitenköhän selittäisin tämän, "liikutella" kuolainta, eli että kuolain liikkuisi/muuttuisi hieman sen mukaan miten hevonen sitä tahtoo asetella ja mitä minä käsilläni teen, eli nimenomaan ei olisi vain sellainen mötikkä. :D

    Ei ole kauaa aikaa siitä kun löysin tänne, oon jo nyt löytänyt täältä ajateltavaa ja hyviä vinkkejä.

    T. Sointu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, ja kiva kun olet viihtynyt juttujeni parissa! Nettivinkkien antamisessa olen aika varovainen, sillä asiat harvoin ovat yksioikoisia ja korjattavissa vain yhtä asiaa muuttamalla, mutta muutama perusmiete kuitenkin: Ihan ensiksi hevosen suu kannattaa tarkistaa asiantuntevalla eläinlääkärillä - klinikkaeläinlääkärit tekevät usein kotikäyntejäkin ja hevosten hampaisiin erikoistuneita eläinlääkäreitä / hammashuoltajia alkaa jo olla käytettävissä monessa osassa maata. Kunnaneläinlääkärien tietämys hampaiden hoidosta harvoin riittää, varsinkin jos suussa on jotain mikä oikeasti mietityttää tai aiheuttaa harmia. On myös mahdollista, että vika ei ole edes hampaissa vaan etenkin ex-juoksijoilla voi olla vaurioita syvemmällä leukaluussa. Näiden löytämiseen tarvitaan röntgeniä.

      Ja jos hevonen toimii ja on tyytyväinen ilman kuolainta eikä ole tavoite kilpailla, niin kuolaimeton versiohan on hyvä ratkaisu :) Pieniä ja kapeita kuolaimia on esim. Vision sylinterikuolain (paksuus vain 10 mm). Samoin Sprengerin valikoimaan kannattaa tutustua. Sprengerin kuolaimet ovat tosi arvokkaita (yli 100 e, mutta käytettynä toki löytyy edullisemminkin), mutta ne ovat muotoiltu erityisellä tavalla jotta sopisivat suuhun paremmin. Samoin materiaali on Auringania tai Sensogania, ei pelkkää terästä kuten tavallisissa. Lämppäreillä on usein pieni suu joten hyvä kun olet huomannut ettei tavallinen kuolain tunnu oikein asettuvan. Myös kuolainrenkaaseen kannattaa kiinnittää huomiota, joillekin liikkuva rengas on ehdoton ei ja oliivipäinen toimii hyvin, toisilla päinvastoin. Rauhatonta suuta voi kiinteärenkainen kuolain rauhoittaa. Samoin tarkista poskihihnojen kireys - kuolaimen oikea korkeus löytyy hevosen avulla siten, että ensin jättää poskihihnat löysemmälle ja antaa hevosen etsiä itse kuolaimelle sellaisen paikan suussaan, jossa suu rauhoittuu. Ja siihen sitten säätää poskihihnat. Liian löysä ei ole hyvä, eikä liian tiukkakaan.

      Ja ainahan kuolain on yhteydessä ratsastajan käteen, mutta ratsukkoa näkemättä on mahdoton sanoa, voisiko ohjastuntumassa ja ratsastustavassa muuttaa jotain millä hevosen tyytymättömyyttä saisi pienemmäksi.

      Toivottavasti sait näistä jotain apua! Mutta toistan vielä, jos hevonen on hyvä ja tyytyväinen ilman kuolainta, niin siinähän teillä on jo toimiva kuolainvalinta :)

      Poista
    2. Kiitos kattavasta vastauksesta! :) Hevosen hampaat ja suun on tulossa tarkistamaan/hoitamaan ell klinikalta viikon päästä.
      Sprengerin kuolaimia olenkin jo aikaisemmin katsonut, niissä vaan juuri mietityttää tuo hinta, jos haluaisi kokeilla useita erilaisia, niin tulee ainakin hankalaksi ostaa useita etenkin noin kallillaa hinnalla varustettuja kuolaimia. Voihan olla että voisi löytyä myös sovitusmahdollisuudella..
      Vision sylinterikuolain on uusi tuttavuus. :)
      Tuntuu jotenkin monimutkaiselta ja työläältä tämä hyvän kuolaimen etsiminen! :D Kun on niin paljon monia eri vaihtoehtoja ja välillä on myös hankalaa arvioida, mikä kuolain hevosen mielestä sitten olisi parhain. Kun hevonen voi esimerkiksi muutenkin muista kuin kuolaimeen liittyvistä syistä olla eri päivinä erilainen ratsastaa.
      Voi olla että me vaan jatketaan oikein tyytyväisinä kuolaimettomien kanssa menemistä! Hevonen tosiaan toimii täysin moitteetta kuolaimettomien kanssa joita käytämme. Ja on rauhallinen ja tyytyväinen. :) Kun ei ole meillä tosiaan mitään aikomuksia kilpailla, lähinnä mennään puskissa. :D


      Poista
    3. Luulen että kokeilen jossain kohtaa jotain ohutta oliivikolmipalaa, esim. Sprengeriltä tai sitten tuota Visionin.
      Luulen että oliivipää voisi olla hyvä mun hevoselle, tasaisempi kuin liikkuvat renkaat, tosin aika huono verrata tuohon meidän liikkuva renkaiseen kolmipalaan, kun siinä on sekin eroavaisuus että on aika paksu.
      Mitä kuolainta sä käytät Penalla?

      Poista
    4. Hyvä että koit hyödylliseksi, ja ihan oikea paikka aloittaa ongelman purkaminen on suun tsekkaus!

      Pena käyttää Sprengerin 2-type -kolmipalaa. Se on vähän niinkuin yhdistelmä kiinteästä ja liikkuvasta renkaasta. Rengas liikkuu mutta ei ole vaaraa että nipistäisi suupielestä. Toinen meillä käytössä oleva kuolain on Sprenger Dynamic RS kolmipala liikkuvalla renkaalla, ja tämä on meillä ohuin tarjolla oleva, muistaakseni 14 mm. Molemmat toimivat hyvin, tosin varsinainen työ tuntuman tasoittamiseksi on kynnetty auki ihan perusliikkumistavan muuttamisesta asti ja edelleen joka ratsastuskerta harjoitellaan sitä miten kuolaintuntuma rakennetaan, molemminpuolin. Pitkä tie :)

      Poista