maanantai 22. toukokuuta 2017

Kun traktori huomioni vei

Laidun! Vielä kovin köyhä, mutta kuitenkin. Iso vihreä ala jonne pääsee joka päivä (ja jonne myös naru piukalla koitetaan vetää joko etu- tai takaperin ja aina tulee käytösmuikkari). Aloitin laitumeen totuttelun viime viikolla - olen suosinut tyyliä viedä hevoset iltapäiväheinäaikaan peltoon ja hakea yöksi talliin. Näin ensilaidunnus kestää 4-5 tuntia ensimmäiset päivät ja edelleen vuorokauteen mahtuu kolme normaalia kuivaheinäsatsia. Samalla voi tsekkailla pysyykö kakat palleroina eikä tule viileiden aamujen sokeririskiä. Tältä sokerivouhotukselta tosin ruokintamaestro Markku Saastamoinen katkaisi melko yksiselitteisesti siivet viime valmentajakoulutuksen ruokintaluennolla:

"Sokeripitoisuus sinällään on harvoin ongelma, hevoset pystyvät pilkkomaan ohutsuolessaan hyvin sokereita. N. 20 % sokeriosuus on vielä ok (tarkoittaa 200 g/kg ka sokeria). Ongelmat syntyvät kun suuri määrä sokeria tulee kerralla tai sokeripitoisuudet vaihtelevat runsaasti vuorokauden aikana. Vrt. aamulla tarhaan koko päivän heinäsatsi -> hevonen saattaa kahdessa tunnissa syödä koko vuorokauden sokerit. Jos saman määrän jakaa 6-10 annokseen, tulee sokeri tasaisesti elimistöön ja ohutsuoli pystyy pilkkomaan sokerin. Ihminen aiheuttaa sokeriongelman! Hevosen luonnollisin ravinto eli laidunruoho sisältää 15-20 % sokeria. Laiduntamalla sokerin saanti on tasaista."

Nyt olen pidentänyt laidunaikaa niin että hevoset syövät aamuheinät tarhassa ja menevät laitumelle puoliltapäivin ja tulevat taas yöksi sisään heinille. Tänä aamuna hevosia tarhannut mieheni tosin raportoi että oli jo liirausta havaittavissa laitumen suuntaan eikä suinkaan tarhaa kohti. Eikä niitä paljon tarvinnut tarhan portilla odotella kun aamupäivästä hain Penaa liikutukseen. Molemmat olisivat työntäneet päänsä samaan riimuun jos olisi onnistunut. Kyllä laiduntava hevonen on vaan onnellinen, siitä ei pääse mihinkään. Ja laidunnuksen katselu on parasta mindfullnessia omistajalle.

Kentällä tein Penan kanssa siirtymisiä askellajin sisällä ja askellajien välillä. Se oli aika kesselillä tuulella, kaikenlainen sekoilu ja venkoilu olisi puhutellut paljon enemmän kuin asiallinen kouluratsastelu. Oltiin kättä vasten ja pohkeen takana ja korvat kuikuili ihan muihin suuntiin kuin minuun. Kun alkoi löytyä jonkinlaista harmoniaa ja keskittymistä, tuli kentän viereen traktori kevättöihin ja sinnehän se meidän harmonia sitten hujahti. Lopetin kompromissiin ja vein hevoset laitumelle. Pena ei malttanut edes melassivettä juoda tallissa kun piti töllöttää sitä traktoria.

Laitumeen pääsyyn ajoitin myös kevään toisen psyllium-kuurin, nyt kun hevosilla on muutakin puuhaa kuin kaivella juuria tarhasta. Hyvin putoaa toistaiseksi. Jauhemaisella psylliumilla mennään, annos n. tuplat mitä purkin kylki sanoo (eli syötän n. 80 g jauhetta / vrk). Turvotan pari kourallista viherpellettiä ja neljä desiä mashia, sekoitan siihen kivennäiset ja täysrehunappulan ja psylliumjauheen, jatkan ämpärin täyteen vettä armottomasti vatkaten ja kaadan tarjolle. Kuppi kiiltää aamulla!

Sunnuntaina saapuu hieroja kertomaan, mitä hänen näppinsä Penasta tuntevat. Vasen puoli ei ole hyvä, ja saman allekirjoitti Roosakin. Vasemmalta ei ratsastaessa meinaa saada mitään, jotenkin ei löydy koko vasenta kylkeä ja vasen suupieli jää tyhjäksi jos ei koko ajan jalalla rummuta sitä kylkeä liikkeelle. Katselin Penaa maasta kun Roosa ratsasti yhtenä päivänä, ja minusta vasen kankku jäi alemmaksi kuin oikea. Täytyy kysyä hierojan mielipidettä ja alkaa sitten harkita järeämpiä aseita ongelman selvittämiseen. Kiropraktikon näkemys Penasta kiinnostaisi joskus kuulla, mutta olen kuullut kiropraktikoista myös paljon huonoja kokemuksia jos ei olekaan asiantunteva kaveri kyseessä. Jos lukijoilla on vinkata nimiä tai ylipäätään kertoa kokemuksia kiropraktikoiden palveluista, kuulen mielelläni!

4 kommenttia:

  1. Mä käytin omia hevosiani Geert Meerssemanilla monen monta vuotta enkä voi kuin suositella. Jotkut hevosistani saivat isomman avun, jotkut eivät ihan niin selkeää, mutta kaikkien kohdalla kyllä tapahtui aina parannusta. Kinkku, jolla oli hieman ongelmallinen rakenne sai käsittelyistä ihan huikean avun ja se oli kiropraktikon käynnin jälkeen aina kuin toinen hevonen. Kelpasi ratsastella ja fiilistellä Geertin käynnin jälkeen. Mä kokeilin omilleni kaiken maailman hierontoja, kranioita ym, mutta kiropraktikon koin kaikista tehokkaimmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Jonna! Geert vaikuttaa vissiin Uudellamaalla? Millaisia vaivoja/oireita olet kiropraktikolla hoidattanut?
      Penalla ei ole mitään säännöllistä lihashuollatusta enkä ole kokenut sitä sen kanssa tarpeelliseksikaan. Kun haluan tietää, missä mennään lihaksiston suhteen, olen käyttänyt "tavallista hierojaa" jonka näppeihin ja suorapuheisuuteen luotan ;) Penan vinoutta olen pystynyt korjaamaan paljon ratsastuksella niin että on pitkiäkin jaksoja kun en huomaa siinä mitään häiritsevää vinoutta. Mutta varmasti on tässäkin asiassa niin, että mitä enemmän tutkii, sitä enemmän korjattavaa löytää!

      Poista
  2. Se on kyllä juurikin niin, että laidunnus tekee hevosen onnelliseksi. Vähän aikaa sitten katselin ruohoon totuttelevaa poniani ja pohdin, miten surullista on, että jotkut ihmiset luulevat laidunnuksessa olevan kyse vain ruohosta. Että ajatellaan, että niitetyn tuoreen syöttäminen tarhaan ajaa saman asian kuin laiduntaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Vaikka laidun olisi köyhäkin niin ruohon nyppiminen maasta on vaan hevoselle luonnollisinta mitä voi olla. Toivoisin (terveille) cityhevosillekin mahdollisuutta edes ruohotarhaan, jos omistajan hermorakenne ei kestä isolle alalle laskemista, lihomisen, loukkaantumisen tai minkä vaan heitteillejätön puitteissa.

      Oletko muuten huomannut miten laiduntaminen käynnistää myös hännän huiskauttamisen? Ei tarvii olla ötökän ötökkää lähimaillakaan, mutta turpa ruohossa = laidunnus = hännän heilahtelu leppoisasti kyljille :D

      Poista