Poni oli jälleen aivan syntisen mutainen ja päädyinkin tekemään pikaputsauksen tyylillä kimpaleet pois. Alkuun Pena oli kentällä taas melko vetelä ja muissa maailmoissa, eikä työnteko olisi oikein maistunut.
Viime kerralla kun ohjasajoin, oli Penan vinous jotain aivan kammottavaa ja tuntui, että poni kaatuu kokonaan syliini. Tänään sain iloisesti yllättyä, onnistuin nimittäin suoristamaan Penaa todella, todella paljon! Olisiko kuitenkin saatu jotain auki viikko sitten laseroinnissa?
Pari kertaa tosin siihen vaikeampaan eli oikeaan kierrokseen Penalla meni hermot ja se heittääntyi pois ympyrältä ja koitti peruutella menemään, mutta kun selvitin sitkeästi aina uudestaan liinani ja käänsin nenän menosuuntaan, päästiin tosi pian kivoihin tuloksiin. Myös puomeilla Pena oli ihan hirmu hyvä (kun ekan kerran vähän muistutin että jalkoja tarttee ihan todella myös käynnissä nostella eikä vain raahata maata pitkin...), ja etenkin ravissa, kun sain ponin ensin suoraksi, sitten taipumaan rehellisesti oikein ja ohjattua puomeille, niin näin todella miten selkä nousi ja askel piteni, ilman että nenä nousi taivaisiin. Jee! Palkitsin Penan namilla aina hyvän puomisuorituksen jälkeen, ja se tuntui olevan paras motivaattori yrittää.
Olin lopuksi vielä ahne ja otin vähän laukkaa molempiin suuntiin. Tiesin että saatan sössiä onnistumisen, jos laukka onkin taas tosi vaikeaa ja vinoa ja epätahtista, mutta ei - myös laukassa saatiin tosi näpsäkät pätkät, ja siihen maltoin lopettaa. Hyvä Pena ja hyvä ohjasajo! Nyt kun olen tehnyt tuota kahden ohjan juoksutusta hiukan enemmän, alan myös itse oppia hevosen hallintaa sieltä liinojen päästä. Haastavaa on mielestäni pitkän ohjan hitaus suhteessa Penan nopeuteen. Korjaus olisi pitänyt tehdä jo, ja minä ehdin reagoida vasta kun poni on jo vinossa/asettuu ulos/karkaa ympyrältä/kaatuu sisään.
Iltapäiväksi lähdin miehen ja jälkikasvun kanssa katsomaan este- ja kouluratsastusta Ypäjän kisaviikon viimeiseen päivään. Olisi viihdytty pidempäänkin, mutta neiti nelikuinen päätti kolmen tunnin jälkeen että taitaa olla kotimatkan aika.
Ehdin käydä Viljar Shopin kojussa hipelöimässä ja hetken mielijohteesta ostin sieltä Vision sylinterikuolaimet, ne samat joita pähkin kuolainahdistuksessani reilu vuosi sitten. Viis siitä ettei niillä saa kisata, ovat sitten ainakin vaihtelua kotitreenaamiseen, jos ne sattuvat vaikka toimimaan Penalla.
 |
| Kuva viljarshop.com |
 |
| Tested on humans first |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti