tiistai 6. toukokuuta 2014

Poninpiristysviikot

Pena on ollut pois kotoa puoli vuotta, ja sen puoli vuotta se on pääasiassa ollut enemmän ja vähemmän kovassa treenissä. Sitä on ratsastettu tavoitteellisesti ja saatu eteenpäin taidollisesti. Kun Mari palautti ponin, hän sanoi että kannattaa varmaan antaa Penalle vähän lomaa nyt. Että se on tuntunut siltä. 

Kaksi ekaa kotipäivää käytiin talutuskävelyillä radan ympäri ja irtojuostiin kentällä kulmasta kulmaan syömään vihreää. Se mistä olin erityisen ilahtunut, oli että Pena tuntui kuin tuntuikin tutulta. Ihan ensimmäistä kävelykiekkaa jännitin. Mitä jos ja mitä jos. Pyh. Pena oli Pena, sai yhden poistunpa-tästä-pukkilaukkaa -kohtauksen, josta kuitenkin pysähtyi kun naruriimusta nykäisin. Kerjäsi karamelleja taskusta kun oli rohkeasti ohittanut kiven/varjon/katoksen/minkävaan. Ei soheltanut tallissakaan normiPenaa enempää. Tuntui omalta ja tuntui tutulta. 


Tänään oli kuitenkin ihan pakko vähän päästä selkään kokeilemaan. Ajattelin että kokeilen vain askellajit läpi, maks. 20 min ja sitten lopetan. No nippanappa sen tein kun olin kerran päättänytkin (voi että tuntui muuten ponilta tuo poni!), mutta Pena oli haluton. Jos olen rehellinen, niin näin haluttomana en ole sitä ratsastanut vielä koskaan. Se lyheni edestä ja tahmaantui pohkeelle eikä oikein olisi edes pysynyt laukalla. Tulin alas ja lähdettiin taas radalle kävelemään.

Olen varma, että Penan puolivuotinen "armeija" on tehnyt sille ratsastuksellisesti hyviä asioita, mutta on selvää että se on ollut myös rankka periodi. Jos ponissa ei ole omaa halua liikkua, omaa eteenpäinpyrkimystä, ei sen oppimilla taidoilla ole mitään virkaa. Meillä siis alkaa poninpiristysviikot, jotta Pena saa taas liikkumisen ilon takaisin eikä työnteko tunnu siitä vastenmieliseltä.




Aluksi Pena saa lomailla. Olkoon ainakin loppuviikon tekemättä mitään järkevää. Voidaan käydä narussa nakertamassa vähän vihreää ja ehkä kävellä radalla, jotta siellä meneminen alkaisi taas tuntua rutiinilta. Sen jälkeen... Niin. Olen vielä vähän vaiheessa pohdintoineni, mitä sen jälkeen. Luulen, että yritän ratsastaa Penaa hetken jossain muualla kuin kentällä. Toivon, että pystyisimme liikkumaan radalla ihan keskenämme, ja toivon, että saisin aikatauluja natsaamaan asiakkaideni kanssa, jotta saisimme vetokavereita maastoon. Kentällä ei voida hinkata, sen tajusin tänään. 

Ja sitten täytyy tehdä jotain hauskaa. Olen jo aiemmin kirjoittanut Penan olevan hevonen, joka tykkää olla tähti eikä tykkää niin vakavamielisestä puurtamisesta. Sillä ei vain taida olla suoritushevosen luonnetta, ja ehkä minun täytyy vain hyväksyä se. 



Reilun viikon päästä meidän hammasspesialisti-eläinlääkäri pitää kurssipäivän hevosen naksutinkoulutuksesta. Jos vain saan jälkikasvun hoitoasiat järjestymään, osallistun. Olen leikkinyt Penan ja naksuttimen kanssa ennenkin, mutta kun kerran on tarjolla oikein kokonainen kurssipäivä aiheesta, voisi käydä hakemassa lisäoppia ja vinkkejä. Minulla on siis hatara suunnitelma siitä, että poninpiristysviikot pitävät sisällään kaikkea ei-vakavamielistä, ei-tavoitteellista yhdessäoloa, ja kenties pikkuhiljaa jonkin aasinsillan kautta saan siirrettyä näitä asioita taas ratsastukseenkin. 

Miten sinä piristäisit hevosta, jota työnteko on alkanut tökkiä?

3 kommenttia:

  1. Meillä ainakin toimii Vihrun kanssa maastoilu, joko ihan rauhallinen maisemienihailureissu tai sitten vauhdikkaampi rykäisy. Ja ihan kentälläkin mamman silmät saa loistamaan parilla pikku esteellä tai vaikka jollain pujottelukisalla, mitä välillä vanhalla tallilla tunneilla tehtiin :D

    VastaaPoista
  2. Maastoon minäkin suuntaisin :) sellaista rentoa liikkumista ilman, että vaaditaan muuta kuin liikkumaan. Ja paljon kehumista, jotta heppa taas muistaa, että ihmisen kanssa liikkuminen on kivaa. Eikä aina niin vaativaa.
    Saattaa olla, että pieni tauko kaikesta liikkumisesta auttaisi myös, mutta toisaalta jotenkin uskoisin, että Penan kanssa tauko ei kannata olla pitkä.

    VastaaPoista
  3. Maastoilu olis kyllä varmaan oikein hyvä ratkaisu, ongelmaksi vain tulee seuran puute, koska yksinään kulkeminen on niin mahdottoman pelottavaa (ja riskialtista kuskille!), ettei siinä ole mitään mieltä. Varman vetohevosen takana Penalla pysyy kierrokset kurissa ja se saattaa jopa tykätä maastossa liikkumisesta.

    VastaaPoista