Penaponi

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Täysii tai ei ollenkaan

Ei meillä sitten ollutkaan tällä viikolla Marin tuntia erinäisten esteiden vuoksi, mutta olen köpsytellyt itsekseni pari viime iltaa, hellettä ja itikoita uhmaten. Pena nyt ei tunnetusti arvosta kumpaakaan...

Eilinen oli se täysii -päivä. Paarmoja, helle, energiaa, kaverit tallissa, kolinoita kengityksestä, ja miljoona muuta syytä joiden vuoksi Pena sinkoili, kaahaili, poukkoili ja koitti vähän väliä keulia ja kiljua. Tehtiin sitten lyhyt ja reipas treeni ravissa ja laukassa, ja kun Pena hikosi ja hengästyi, jäi ylimääräinen kohellus pois ja pääsimme lopettamaan kohtalaisessa yhteisymmärryksessä.

Tänään hain Immun ja Penan sisälle jo ennen puolta päivää, sillä ne kaahasivat kuin järjenköyhät valtavaa laiduntaan päästä päähän, ja paarmat ja kärpäset seurasivat mustana parvena perässä. Pena oli päästä kavioihin aivan läpimärkä hiestä, ja pääsi tallissa viileään suihkuun. Immukin oli jonkin verran hionnut ja huuhdoin senkin.
Illalla pihaan kävi kohtalaisesti tuuli joten uskaltauduin ratsastamaan. Ensin leikkasin Penan villiksi venähtäneen tukan ja totesin, että tarvitsen a) jonkun joka osaa ja haluaa nyppiä, tai edes b) kunnolliset sakset. Nirhutusta ja nyrhytystä ja lopputulos juuri sen näköinen, että sitä korjaillaan taas viikkotolkulla jotta näyttäisimme edes kohtalaisen uskottavilta ratsuilta.

Kentällä sitten totesin, että eilisen täysii -menemisen jälkeen tänään oli ei ollenkaan -päivä. Pena oli nuutunut ja jähmeä, varmaan aamun omatoiminen laukkatreeni painoi hiukan lihaksissa. Alkuverryttelun jälkeen otin vähän väistöjä ja ravivoltteja, ja poni virkistyi pikkuisen. Olin koonnut kentälle kavaletin ja ajatukseni oli harjoitella laukanvaihtoja sitä ylittämällä. Laukassa Pena oli kuitenkin hidas, joskin melko tahdikas, mutta pohkeelle reagoimisessa oli aika paljon toivomisen varaa ja kavaletin yli se roiski miten sattuu niin että puomi lenteli. Tulin alas ja otin kentänlaidalta nuoresta haapapuusta risun pikaraipaksi. Yksi räpsäytys riitti - pohkeelle tuli taas merkitys. Laukanvaihdoissa ei onnistuttu, mutta laukka alkoi rullata. Loppuravissa Pena oli melko kiva, liikkui jo itse eteen ja haki kivasti eteen-alas. Lopetin hyvään pätkään ja kävelin nopeat loppukäynnit. Hikisen ja kärpäsärtyisän hevosen kanssa ei ole mitään järkeä pyöriä pitkään kentällä, Pena vain potkii ja huiskii ja pyrkii raville kun itikat ahdistavat sitä, ei sen hengitys siinä tohinassa ainakaan tasaannu. Ja kun tiesin että päästän pojat takaisin laitumelle heti kun saan Penan purettua varusteista, en tuntenut huonoa omatuntoa että kävelyt jäivät vähän vähäisiksi.

Tallissa Pena kävi suihkussa uudemman kerran, tosiurheilija kylpee kahdesti päivässä! Ja kun käytävällä käänsin sille selkäni, se varasti harjaämpäristä minun risupiiskani ja söi sen.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti