Lomapena

Päätin sittenkin jättää Penan lomalle jo nyt.

Otin sen eilen juoksutukseen eikä siinä mitään, aina se tulee laitumellakin portille vastaan ja lähtee halukkaasti ja tekee hommansa niin kuin pitääkin, mutta jotenkin aistin sen käytäväkäytöksestä että se on nyt henkisesti ollut aika kovilla. Voipi olla että olen kukkahattutäti eikä Penan "treeni" ole mitään verrattuna oikeisiin kilpanuoriin joita prässätään jo nelivuotiskaudella isoihin luokkiin, mutta tässä meidän mittakaavassa luulen, että kevät on ollut Penalle rankka. Ei huonolla tavalla, missään nimessä, Pena on kehittynyt ihan uskomattoman paljon ja se on oikeasti nyt tosi kivalla mallilla. Eilen vain tuli siinä sen kanssa puuhatessa sellainen olo, että parin viikon paussi saattaisi olla tarpeen, ja sen tulisi alkaa nyt eikä myöhemmin.

Pena sai käytävällä taas vetopaniikin, se on sen toinen minun aikanani. Irti se ei päässyt taaskaan mikä on varsin hyvä, koska vetopaniikin syy ei tälläkään kertaa ollut säikähtäminen, vaan oma soheltaminen, tukankampaamisen protestoiminen, päänviskely ja peruuttaminen, ja sitten äkkiä sen faktan tajuaminen, että apua olen kiinni ja apua riimu kiristää. Kipinät lensi kavioista kun Pena suti taaksepäin, mutta kun se ei vain päässyt irti (enkä minä voinut siinä tehdä mitään, metalliketjuissa kiinni oleva hevonen, ei sitä saa irti millään kun se paniikissa vetää ketjuja piukaksi), se hypsähti puoli metriä eteenpäin ja pysähtyi siihen puhisemaan. Ainahan siinä säikähtää, mutta ei auta muu kuin jatkaa siitä mihin jäätiin niin kuin mitään ei olisi käynyt. Ei se kuratukan kampaaminen sitten ollutkaan niin ikävää kun tarkemmin asiaa pohti, tuntui Pena ajattelevan.

Ylipäätään Penan käytävällä oleminen on viime aikoina käynyt levottomammaksi. Silloin kun minä tutustuin siihen, sitä ei voinut laittaa kahdelta puolen kiinni, eikä sille käännetty selkää hetkeksikään. Ei puhettakaan siitä että sen olisi jättänyt käytävälle siksi aikaa kun hakee satulan satulahuoneesta. Nyt Pena osaa jo seistä kahden puolen kiinni ja uskallan käydä hakemassa jonkun unohtuneen tavarankin, joskin pyrin silti aina keräämään varusteet käytävälle valmiiksi ennen kuin edes haen hevosta sisään. Nyt viimeisten viikkojen aikana kaikenlainen kieppuminen, kuopiminen, ketjujen pureminen ja yleinen levottomuus on lisääntynyt. Ei Pena tunnu vastustelevan mitään, varusteet saa aina laittaa ihan siivosti ja kentälle päästyä se rauhoittuu ja keskittyy varsin mukavasti töihinsä, mutta käytävällä se on ihan omissa maailmoissaan. Ja Penan kanssa on kyllä koitettu kaikenlaista huomauttamista, ihan asiallisesta tökkäisystä kovempaan ärähdykseen ja narusta nykimiseen, mutta vaikutus on varsin lyhytaikainen. Olen minä sen kanssa pinnanikin polttanut ja antanut palautetta sen verran kovalla kädellä että senhetkisen hoitokerran ajan Pena on seissyt suu supussa ja kaikki neljä jalkaa visusti maassa, mutta ei se sellainen ole hyvää hevosmiestaitoa eikä missään määrin kestävä ratkaisu kun korjataan jotain käytösongelmaa. Mutta olisi valehtelua sanoa ettei koskaan mene hermo. Totta hitossa toisinaan menee.

Pena ei ole ilkeä eikä paha hevonen. Sitä tuskin koskaan saa sillä lailla lammasmaisen tyyneksi kuin jonkun toisen, vähemmän kuuman ja herkän hevosen saa. En jaksa uskoa, että siitä tulee ikinä täysin luotettava eläin (siinä mittakaavassa kuin eläin ylipäätään voi olla), sellainen jonka voi narussa antaa kenelle vaan. Pena on ehkä aina se tyyppi, jonka kanssa kannattaa varuiksi laittaa hanskat käteen. Ei siksi, että se olisi tahallaan ilkeä, vaan siksi, että se on kiihkeä ja nopea ja kova reagoimaan. Enkä usko, että tällaista perusluonteen kiivautta voisikaan kitkeä hevosesta pois. Olen joskus vähän väsynyt perustelemaan sivustakatsojille, että miksi Pena on niin levoton, enkä aina jaksa vastata kun joku kysyy, että aiotko tuon selkään mennä ja onko se tuollainen aina. Mitä kauemmin teen Penan kanssa hommia, sitä varmempi kuva minulle muodostuu sen luonteenlaadusta. Nyt uskon, että toisinaan päästään vähän helpommalla kumpikin, kun ei puutu ihan joka jalannostoon ja päänheittoon, vaan suoritan asialliset hoitotoimenpiteet ja muut hommat niin kuin olen aikonutkin, mutta katson välillä vähän läpi sormien Penan touhuamista. Luulen, että yhtenään tapahtuva korjaaminen, säätäminen, siirtäminen ja kieltäminen vain provosoi Penaa touhuamaan omiaan.

Katsotaan, mitä loma tekee Penalle!

Juhannuksen jälkeen olisi toiveissa hypätä Penalla taas, ehkä vähän useammin kuin ennen. Samoin toivoisin vihdoin pääseväni sen kanssa maastoon taikka radalle! Alunperin olisin halunnut saavuttaa jonkunlaisen "maastobalanssin" jo ennen kesälomakatkoa, mutta aina ei asiat mene niin kuin suunnittelee. Heinäkuussa olisi ainakin yhdet koulukisat joita voisi myös harkita, eli kyllä meillä töitä riittää vielä loman jälkeenkin!