lauantai 21. toukokuuta 2016

Tuhru

Murphyn laki toteutui jälleen - kun oli kaunis keli ja ihan hyvä buugi ratsastaa ja sain vielä työnnettyä kamerankin miehen käteen, niin tietenkin linssissä oli joku tuhru ja kaikki otetut kuvat ja videot olivat yhtä suttua.

Mutta koska tässä blogissa ei ennenkään ole kuvilla koreiltu, jaan pienen videopalan ja kuvan tuhruineen kaikkineen.

Olen miettinyt, kuvittelenko vain kun ajattelen että ollaan harjoiteltu enemmän kokoamista. Kuvittelenko vain että olen saanut rakennettua Penalle voimaa. Sitten katsoin allekkain tuota bannerissakin olevaa kuvaa ja yhtä tämänpäiväistä:

syyskuu 2015

toukokuu 2016

Onhan niissä eroa! En sano, että Pena liikkuisi tuolla lailla koko ajan nykyään, ei suinkaan. Eikä se ole tuossa muodossa ja ryhdissä vielä niin levollinen ja tyytyväinen kuin avoimemmassa, voima ei vielä riitä. Se tuntuu itsekin vähän arastelevan sitä että kantaisi itseään noin, se käy tuossa kokeilemassa ja lipeää pois, käy ja lipeää. Koitan tosi paljon kehua ja kannustaa sitä yrittämisestä. Pitäisi malttaa pitää kokoamispätkät vieläkin lyhyempinä. Tänään selvästi vähän ahnehdin harjoituspituudessa ja Pena väsyi loppua kohden turhan paljon ja alkoi sen vuoksi jännittää ja jarruttaa ja lyhetä liikaa. Mutta olen tosi iloinen siitä, että ylipäätään onnistun pätkittäin kaivamaan takakorkeasta ja ei-niin-työorientoituneesta ponista tuollaisen vaihteen jossa sen säkä ja etuosa todella ovat ylhäällä.

En ole tyytyväinen siihen miten paljon Pena aukoo suutaan. Onkohan minun edes mahdollista ratsastaa sitä "pykälää ylöspäin" ilman että se kokisi jossain vaiheessa paineen liian vahvaksi? Kun olen tihrustanut videoita eestaas niin olen huomannut, että suu käy kun korjaan ja siirrän, mutta heti kun Pena on siinä mihin sitä pyydän, suorana ja koottuna, myös suu on rento. Sitä kohti siis.

Videolla vähän ravia ja laukkaa. On huojumista ja lyhenemistä ja suppuuntumista ja suunaukomista, ja sitten on niitä muutamia hyviä askeleita. Ja tuhru on myös, sori siitä!

18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No kiitos! Minä perfektionistina tuijotan tuota turpaa joka dippaa turhan syvälle, haluaisin sen sieltä ylös ja eteen. Sitä yritän videollakin, poni sukeltaa, minä kohotan, poni sukeltaa, minä kohotan... :D Kun lakkaan kannattelemasta ja ajattelen kädellä eteen, tulee hyviä askeleita, kunnes taas Pena sukeltaa sinne missä on helpompi olla, hiukan liian syvälle. Raskasta on, mutta ehkä se siitä!

      Poista
  2. Tämmöisiä videoita on niin helppoa katsoa. Ratsastaja ei jahtaa ja ahdistele hevosta vaan kohteliaasti ja ystävällisesti korjaa ja hevonen korjaa vaikkakin sitten suu saattaa sanoa väpäväpä mutta kaikki ahdistuneisuus loistaa poissaolollaan ja siitä tulee hieno fiilis.
    Hieno tasapainoinen ratsastus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä miten ihana kommentti, kiitos! Merkitsee mulle enemmän kuin arvaatkaan. Haluan niin kovasti pyrkiä kohti sellaista hevosenkäsittelyä ja ratsastamista, jossa hevoseen saa ja pystyy vaikuttamaan ja sitä pystyy kehittämään, mutta jossa sille ei saa tulla alistettu ja pakotettu olo. Kyseenalaistan itseäni näissä pyrkimyksissäni todella rankasti ja todella usein, ja on hirmuisen iso asia jos joku ulkopuolinen näkee ratsastuksessani juuri sellaisia hyveitä joihin pyrin. Kiitos.

      Poista
  3. Hienon näköistä menoa todellakin! Ja komppaan anonyymiä, ratsastuksesi on ihanan eleetöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Penan kanssa voisi olla vieläkin eleettömämpi kun se reagoi aika isosti aika vähään. Sen ratsastaminen on välillä sellaista mikrokirurgiaa, pienellä siirrolla iso merkitys.

      Poista
  4. Eletööntä ja siistiä oli tosiaan meno. :) Mie henk.koht. tykkäisin, että kaula olisi aavituksen pidempi ja leukakulma enemmän auki, mutta siähän sie käsitykseni mukaan yritätkin korjata. Pena kuitenkin vaikuttaa ihan rennolle, vaikka suullaan vähän leikkiikin. Hienosti työ meette! Tuosta pysäytyskuvassa on kyllä todella onnistunut kohta, juuri tuolta hevosen kuuluu näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Pena käpertyy todella mielellään pois tuntumalta sen sijaan että pyrkisi sitä kohti = työntäisi nenää eteen ja ylös. Nämä pätkät ovat kokeiluja siitä, kuinka paljon voin pyytää, ja näissä mennään juuri siinä rajalla että on vähän liian vaikeaa. Mutta ihanteena mullakin niskahihna ylimmäksi kohdaksi, nyt se ylin kohta on vielä taaempana.

      Poista
    2. Niin ja piti vielä sanoa: turpahihnattomuus on valintani juuri siksi, että näen milloin suu käy ja milloin se on oikeasti levollinen. Tuon muilaamisen "saisi pois" kun laittaisi turpahihnan, mutta sehän on fuskaamista? ;)

      Poista
    3. Mie kiinnitin huomiota, että sulla ei ollut turpahihnaa. Ajattelin myös, että turpahihnahan tuon peittäisi. ;)

      Poista
    4. Sain tänään koulussa noottia liian korkeasta kädestä, "madalla kättä, se painuu liian syvälle noin". Bingo! Vaikka alla oli eri hevonen, pätee oivallus varmasti Penaankin. En voi kantaa käsilläni sen etuosaa, vaan pikemminkin teen hallaa nostamalla käsiä - vedän sen turvan liian syvälle. Oi oi oppimista ja jälkiviisautta.

      Poista
    5. Minä kiinnitin myös huomion korkealla kannettuihin käsiin. Useinhan opetetaan "kanna kädet", mutta (liian) korkea käsi on väistämättä myös jännittynyt ja ainakin oma herkkis reagoi pieneenkin käden jännittämiseen katoamalla tuntumalta, tai "käpertymällä", niinkuin sinä asian hyvin ilmaisit. Ensimmäinen vuosi tuon omani kanssa opettelin hengittämään käsistäni kaikki jännitykset pois. Helppoa ku heinänteko! :D

      Mutta, jos tuosta videon tilanteesta vain lasket kättä niin ohja on liian pitkä. Rennon, matalamman käden saisit keräämällä ihan himppasen lyhyemmät ohjat ja antamalla käden laskeutua rennosti ohjan jatkeeksi.

      Poista
    6. Ja sitten kun kerään lyhyemmän ohjan niin hevoseni rullautuu taas lyhyemmäksi jollen ratsasta sitä eteen, ja jos ratsastan sitä liian paljon eteen niin silloinkin se karkaa tuntumalta... Helppoa todella :D Mutta näitähän harjoitellaan. Ja harjoitellaan. Ja harjoitellaan. On onni että saan ratsastaa joka päivä opetuksessa, vaikkakaan en omani kanssa. Oivallukset seuraavat kyllä kotiin asti.

      Poista
    7. Nimenomaan :) se raja apujenkäytön säätelyssä on kuin veteen piirretty viiva, riippuu hevosenkin mielentilasta, mikä määrä mitäkin apua on milloinkin liikaa. Tuon oman kanssa tuntuu välillä, kuin se olisi märkä saippuapala, jota yritän pyydystää käsiini, "apujen väliin". Jos puristat liikaa, se luiskahtaa karkuun, jos liian vähän, se tippuu lattialle... Mut tää on tätä, ne hienot hetket onneks kantaa pitkälle :)

      Poista
  5. Hyvältä näyttää ja hienoa, että Penan pää kestää jo hetkittäistä prässäystä, edistysaskelia tulee varmaan huimasti! Mandyllä menee aika herkästi kuppi nurin, ja aikamoista nuoralla tanssimista on vaatimusten kanssa taiteilu. Sun istunta on kyllä niin vaivattoman näköistä, ja muutenkin näyttää jotenkin niin helpolta koko homma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinaa Penallakin välillä nousta savu korvista :D Yllättävän hyvin se jaksaa yrittää vaikeitakin asioita kun muistan vaan kehua sitä aivan poskettoman paljon ja olen itse siinä zen-moodissa. Mutta huomaan että nämä kokoamishommat ovat työläitä - kun annan vapaat ohjat, Pena ihan puhisee ja marssii käyntiä jotenkin hiukan kiihdyksissä. Melkein kuulee miten sillä rutisee päässä kun se ajattelee.

      Poista
  6. hieno Pena ja hieno sinä. Todella kaunis tuo pysäytyskuva. Kaunista oli teidän meno videollakin. Tuo suun aukominen tosiaan tuntui hieman ikävältä katsella, mutta mutta.. muuten Pena kuitenkin suurimmaksi osaksi tyytyväinen ilme kasvoillaan.
    Ja onhan se niin, että kun harjoitellaan hevoselle vielä haastavaa asiaa, silloin poistutaan mukavuusaluelta, jolloin on luonnollista että harjoittelu tuntuu hevosesta hieman epämukavalta.. ?
    Kun katson videota, jostain syystä minulle tulee tunne, että nojaat ehkä aavistuksen aavistuksen verran liian taakse, varsinkin laukassa.
    Erittäin hienoa ja eleetöntä ratsastusta kuitenkin, ja ihanaa kun paljon kehut ja kannustat Penaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, Pena on hieno, itsestäni en aina niin tiedä :D Oman asennon kanssa saa tasapainoilla jatkuvasti etenkin kun ratsastaa herkkää ja liikkuvaista hevosta. Jokainen asennonmuutokseni muuttaa jotain hevosessa. Takakeno ei hyvä, ei myöskään etukeno. Molempiin sorrun :D

      Tuo suulla mälvääminen on tosiaan sellainen asia josta haluaisin päästä, mutta en tiedä käykö niin koskaan. Penalla on todella elävä suu, se ilmaisee sillä paljon eikä ikinä ole kuolaimen kanssa suu piukasti kiinnipainettuna. Vrt. esim. tällä hetkellä koulussa ratsastamani suomenhevonen, joka on hetkittäin todella vahva edestä ja on vienyt minua esteiden välissä kuin märkää rättiä, mutta ikuna sen suu ei aukea, vaikka vetäisin miten kovasti ohjista. Penan suu käy vaikka tuntumassa ei ole montaa sataa grammaa painoa. Ja koska en käytä turpahihnaa Penalla, näkyy ihan kaikki.

      Totta on sekin, että mitä hankalampi tehtävä ja korkeampi vaatimustaso, sitä "suurempi epämukavuus". Jokin aika sitten pohdin täällä blogissa sitä, voiko ratsastaa tavoitteellisesti ja kehittää hevosta päämäärätietoisesti tuottamatta sille ikinä epämukavaa oloa. Riippuu tietty paljon siitä, minkä mieltää epämukavuudeksi. Hankalia kysymyksiä, mutta minusta on hyvä että näitä voi miettiä ja että ajatukseni herättävät keskustelua!

      Poista